Kääpiöbullterrieri

Kääpiöbullterriereiden historia

Rodun kääpiöbullterrieri alkuperä on samoista koirista rakennettu kuin bullterrieri. Kääpiöbullterrieriin on kuitenkin vuosien saatossa lisätty pieniä terriereitä saaden pientä kokoa. Jo alusta alkaen bullterrierien koot vaihtelivat melko suuresti. Tästä syystä harrastajat erottivat bullterrierikannasta pienikokoisemmat toy- ja kääpiöbullterrierit omiksi roduikseen. Osa kasvattajista yritti aikaansaada hyvin pieniä bullterriereitä, mutta ei onnistunut pitämään kiinni rotutyypistä. Lisäksi joidenkin pentueiden tiukka sisäsiitos aiheutti epämuodostumia ja sairauksia. Näin pienikokoisten bullterriereiden suosio alkoi hiipua ja siksi Englannin Kennelklubi poisti kääpiöbullterrierin kokonaan rekistereistään vuonna 1918.

Kourallinen innokkaita kääpiöbullterrieri kasvattajia eivät kuitenkaan antaneet tuon vastoinkäymisen lannistaa kasvatustyötään, vaan jatkoivat ponnisteluitaan yhdistämällä kantaansa hyväksi katsomiaan metsästysterriereitä. Vaivannäkö kannatti, sillä vuonna 1938 rotu sai takaisin virallisen asemansa. Samalla kääpiöbullterriereille perustettiin oma yhdistys The Miniature Bull Terrier Club of England (MBTC), jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kääpiöbullterrierikasvattaja Richard H. Glyn.

Kääpiöbullterrierit olivat pitkään ulkonäöllisesti kaukana bullterriereiden laadusta, eivätkä siten pystyneet kilpailemaan näiden kanssa näyttelykehissä. Vasta 1970-luvulla rotu oli kehittynyt ulkoisilta ominaisuuksiltaan riittävän lähelle sisarrotuaan, että kääpiöbullterrierit alkoivat pärjätä myös koiranäyttelyissä.

Kääpiöbullterrieri ei olisi nykypäiväisen kaltainen rotu ilman seuraavien koirien vaikutusta Ch Kearby’s Mini Maggie Of Graymor, Ch Margins Minnie The Moocher, Kirbeon Bandmaster, Ch Beewau Enterprise sekä Ch Warbonnet Hyperion. Tärkein ja suurin kääpiöbullterrierikennel aikojen saatossa on ollut Mrs Berryn Zedbees, näitä koiria löytyy melkein jokaisesta sukutaulusta vielä tänä päivänä.

Kääpiöbullterriereitä ei ole käytetty koiratappeluissa, vaan niiden erikoisosaamista oli rottien tappaminen. Etenkin 1900- luvun alussa kääpiöbullterrierit toimivat useilla maatiloilla rottakoirina, mutta tämäkin käyttö loppui vuoden 1938 tuntumaan ja kääpiöbullterrierit siirtyivät puhtaasti seurakoiran rooliin. Tänä päivänä kääpiöbullterrierillä eli tuttavallisemmin minibulleilla on täsmälleen sama rotumääritelmä kuin bullterrierillä lukuun ottamatta kokoa. Kääpiöbullterrierin säkäkorkeus ei saa ylittää 35,5 senttimetriä. Bullterrierillä rotumääritelmä ei aseta kokoon raja-arvoja. FCI nimesi kääpiöbullterrierin omaksi rodukseen v. 2011.