LP-laryngeal paralysis, kurkunpään halvaus
Kurkunpään halvaus on etenevä rappeumasairaus. Se tarkoittaa tilaa jossa kurkunpään kannurusto ei siirry sivulle hengityksen aikana niin kuin sen oikein toimiessa pitäisi. Syynä on useimitten kannurustoa liikuttavien lihasten hermovaurio. Varhaisina oireina voidaan todeta esimerkiksi haukkuäänen muuttuminen, kakominen, yskiminen erityisesti ruokailun (syönti, juonti) yhteydessä, sekä kova, raspimainen läähätys ja karhea hengitysääni, jotka ovat tyypillisiä tunnuspiirteitä. Yleensä vaivaan liittyy myös alentunut rasituksensietokyky. Oireet pahenevat yleensä liikunnan, kuuman sään ja/tai kiihtymisen yhteydessä.
Usein kurkunpään halvaus ilmenee vasta vanhemmalla iällä ja oireita saatetaan erehtyä pitämään vanhuuden vaivoina tai muiden sairauksien, kuten keuhkoputkentulehduksen, nivelreuman tai sydämen vajaatoiminnan oireina.
Useiden tähän sairastuneiden koirien tiedetään valitettavasti menehtyneen tukehtumalla. Leikkauksellisesti on mahdollista helpottaa koiran hengitystä. Diagnoosi varmistetaan tähystämällä kurkunpää.
On erittäin suositeltavaa, että omistajat testauttaisivat koiriaan ja kaikki jalostukseen aiotut koirat täytyy testata ennen suunniteltua astutusta.
Pentujen vanhemmilla tulee olla astutushetkellä Kennelliiton hyväksymän laboratorion (esim. Laboklin) geenitestilausunto. Jos koira on LP-geenin suhteen korkean riskin kantaja (LP/LP) tai kantaja (N/LP), se on paritettava LP:n suhteen terveen (N/N) koiran kanssa. Pentueet, joiden molemmat vanhemmat ovat LP -kantajia, ei rekisteröidä.
Genotyyppi N/N ei kanna eikä sillä ole riskiä kehittää LP sairautta, näin ollen se ei myöskään periytä sairautta.
Genotyyppi N/LP on kantaja, jolla yksi riskialleeli perimässään ja voi siirtää sen 50% jälkeläisilleen. Kantaja tulee parittaa terveen yksilön kanssa.
Genotyyppi LP/LP omaa kaksi riskialleelia perimässään ja riski sairastua LP. Useimmat yksilö sairastuvat ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Tämä nyt löydetty riskitekijä ei ole kaikkien LP-tapausten taustalla, ja rodussa on myös muita alleeleja, jotka saavat koiran sairastumaan. Näitä muita tekijöitä ei vielä tunneta. Geenitestillä saadaan kuitenkin selville onko koira ko. riskitekijän kantaja/oireeton homotsygootti tai sillä ei ole ko. riskitekijää perimässään. Tällöin voidaan välttää riskiyhdistelmien tekemistä. Koska kyseessä on altistava mutaatio ja sairastumseen tarvittaneen muitakin tekijöitä, voivat myös homotsygootit koirat ovat oireettomia.